Long time no see

Ajattelin, että enhän mä voi mitään blogia alkaa kirjoittelemaan, kun mulla ei oo mitään aihetta siihen. Siis sellasta aihetta, mistä tietäisin erityisen paljon, tai mikä käsittelis jotain yksittäistä ja tiettyä asiaa tai aihetta. Esim. ruokablogia, tai muotiblogia tai muu sellainen, mitä ite tässä oon aina välillä lueskellu. 

Sitte aattelin, että mitäpä sitte? Mä voin kirjoittaa tänne aivan hyvin kaikkea aivan muuta. En sen takia, että ihmiset lukis tätä, vaan enemmänki sen takia, että mulla olis jotaki asioita sitten myöhemmin menneisyydestä ihan luettavana. En oo nimittäin ihan hirveän hyvä tavallisen päiväkirjan kirjoittaja. Yritin alottaa sen taas sillon, kun alotin koulun Ylivieskassa ja muutin sinne asuntolaan. Mutta ainoat kirjoituksen siellä on siitä, kun mut on hyväksytty sinne opiskelemaan ja oon stalkkaillu muitten hyväksyttyjen profiilit ja sitte ensimmäisestä illasta Kellomäessä. Ei oikeastaan mitään muuta. Sitten sitä aiemmat kirjoitukset olikin lähinnä peräisin ala-asteelta. Aihepiireillä "Meidän koulussa kävi tänään poliisi" "oli tänään urheilu_päivä koulussa". Että niin. Ja olin liimannu siihen kans meiän saaman urheilutuloslapun. Mikä oli ihanan keltainen ja pirtsakka. 

Muutenki, ikäväkseni täytyy ilmoittaa, että vaikka kuinka mä välillä inhoan tekniikkaa ja toivon, että olisin syntyny ihan joku toinen vuosikymmen tai ehkä sataki, vietän koneella aivan laittoman paljon aikaa. Miksipä siis en kirjottelis tänne joistain asioista.

Mun tämän päivän kohokohtiin kuuluu kirpparilla käyminen ja ihanien pienten kuppien ja lautasten saaminen ja sitten vielä kitaran soittaminen pitkästä aikaa.

Kirpparilla on ihan liian kivaa. Löytäisin sieltä aivan liian paljon kaikkea, mikä sitte kostautuu vaatekaapin täyttymisellä ja muutenki kaikkien nurkkien täyttymisellä. Muuten kyllä melkeempä inhoan shoppailua, mutta kirpparit <3. Ainoa ei nii kiva juttu on, että löysin kivat housut, joiden lahkeet on, yllätysyllätys, liian pitkät. Pitäisi siis ottaa ompelukone esiin ja alkaa lyhentelemään. Mutta ei, luulen, että enemmän marikamaisempi ratkaisu on se, että otan ne vaan käyttöön ihan liian pitkillä lahkeilla ja sitten kuljen hetken päästä pahasti rispaantuneilla housuilla. Kyllä. Helpompi. Koska ompelukone on liian työläs ja vaikea. Ja ei se oo muutenkaan niin vakavaa. Vaikka olishan se joskus ihan ok näyttää jokseenki siistiltä. Huom. konditionaali.

Sitten mun pitäis käyttää mun uusia ihania kuppeja Ylivieskassa, mutta kohta loppuu aika sielläki. Tai siis, kesä tulee. Ja meen kesäksi pois. Joten en sitten voi käyttää niitä kuppeja. Ne sopii hienosti yhteen mun kämpän kanssa. Ihan vähän liian pieniä kahvin ja teen juomiseen, mutta ihanan värisiä ja söpöjä! Kämppään sopii siis siksi, että se on ihan vähän liian pieni asumiseen, mutta värit passaa kuppien kanssa yhteen. Hehe. Oranssi ja vihreä on ihania. Ja ruskee.

Kun kitaran rämpyttäminen alkoi olla tuskaisen kipeää, huomasin, etten enää muista millon olisin soittanu viimeksi. Tuli pieni epätoivo ja masennus, kun muistelin sitä, että lukiossakin olin vielä ihan ok soittaan kitaraa. Huomaa, että taidot ruostuu aika nopeaa. Tai no on siitä lukiostaki jo muutama vuosi. Voi vanhuus. Mutta soitin kyllä ihania nostalgiapiisejä. ;)

Kevättä odotellen ja lumen sulamista, 

          Marika