Hiljaaa, hiljaa, lumihiutaleet leijailee

Haukiputtaallapa olikin satanut yöllä lunta ja nyt on maa ihan valkoinen. Himottais mennä ottamaan valokuvia, mutta valokuvvaaminen yksin on vähäsen ankeaa. Mutta näyttää niin kivalta, että ehkä pakko mennä. Onneksi kotona on hyvä kamera. <3 Siitä tulikin mieleen, että tiiämpä mitä toivon joululahjaksi. 
Loma, tai siis lähiopetukseton viikko on menny jollaki tavalla ihan älyttömän hittaasti. En sitten tiiä hyvällä vai huonolla. Tekemistä ja näkemistä ja olemista ja menemistä ja tulemista ois vaikka muille jakkaa.


On ollu ihan kivaa, nähä kuukausin jälkeen ihan kunnolla kavereita, kun muuten sitä on muka niin kiireinen ja aina jossakin ihan muualla. Siltikin päivät on aina ihan vappaana, mutta teologiaaki oon lukenu sen viis sivua. Hupsista keikkaa. Luulin, että kun kuitenki hain amkkiin nii oisin vähä parantanu tapani tämmösen myöhästelyn ja saamattomuuden osalta, mutta eipä siinä näköjään ihan niin käyny. 


Ja nytki mun siis piti lukea teologiaa. On se kirja tuossa. Väärinpäin.


Ja mun unet alkaa häiritä mua. Ne mennee koko ajan kummallisempaan suuntaan. Tänään kyllä näin semmosta jännää, että herätyskello masensi ja pahasti, kun oisin halunnu nähä sen loppuun. 


Märiksä kuittaa.

Tätäkö se tarkoitti

Kuinka voi tuntua näin tyhjältä, kun netti ei toimi? Voi ei voi ei voi ei voi ei. Onneksi on nyt OKSA saalistettu ja se saapuu tänä yönä. Blogi on jännä. Oikeesti Juudas pitäis olla enempi mielessä, mutta blogi vain on.
Hetki vain aikaa on. Kerhokin odottaa iloisesti muutamine lapsineen minua ja Matulia.

 Kohta on aika syysloman. Halutakko vai eikö haluta, siinä vasta pulma?

Minua väsyttää.